Pitääkö olla huolissaan

Tiedä häntä, mutta tämän torpan on vallannut totaalinen joulufiiliksen puute. Siis minut, henkeen ja vereen jouluihmisen. Muu väki lähinnä kauhistelee jos mainitsenkin sen kirosanan vielä tässä vaiheessa vuotta. Toki nuoriso on pikkuhiljaa muistanut taas joulupukin olemassaolon ja hienovaraisesti vihjailee et kiinanpukille olisi parasta jo kirjoittaa, jotta paketit ehtisivät savupiippuun jouluaattoksi. Ehdotin kyllä, että viettäisimme joulua vasta sinä päivänä kun paketit saapuvat.. ei kuulemma käy. 

Olen aina ollut jouluihminen. Meillä oli ystäväni kanssa tapana aloittaa valmistelut jo heinäkuussa levittämällä vuorotellen kummankin joulukoristeet sängylle ja tekemällä inventaarion ja alustavat suunnitelmat siitä, minkä värinen joulu kunakin vuonna meille saapuisi. En niin kaiholla muistele niitä vuosia kun maalattiin kaikki mahdollinen kultaiseksi tai sitäkään joulua kun kannoin sisälle viisi joulukuusta. Juu, aitoja kuusia. Yhden jokaiselle lapselle, yhden eteiseen ja yhden iso olohuoneeseen. Missähän välissä sitä tajusi että liika on siinäkin lajissa liikaa. Viime vuonna jo hävitin neljä laatikollista koristeista, tai en hävittänyt vaan jaoin lapsille jotka saavat jatkaa perinnettä nyt omissa kodeissaan. Jotenkin arvelen, että yhtä fanaattisia heistä ei kuitenkaan koskaan tule. 

Tuntuu että vuosien varrella kaikki mahdolliset trendit on jo kokeiltu ja yhä vaan yksinkertaisempi, perinteisempi joulu viehättää. Sellainen saapuu meille, jos ei aina tästä eteenpäin niin ainakin tänä vuonna. Vaikka oma inspiraationi vielä odottaa saapumistaan, jollain lailla tunnen huonoa omaatuntoa kun montaa taloa ja parveketta koristaa jo kirkkaat valot ja ikkunoissa loistaa tähdet. Kukin tietenkin omalla tavallaan ja tahdissaan aloittaa valmistumisen suureen juhlaan. Aiemmin koti on ollut täydessä jouluvarustuksessa jo lokakuun ensimmäinen päivä..toki totaalinen kyllästyminen aiheeseen on saanut aloittamaan suursiivouksen jo tapanina. Jospa jatkossa olisin ajanhermolla oikeaan aikaa niinkuin normaalit ihmiset. Pihallakin onneksi näyttää jo melkein talvelta taas.

Tänä vuonna joulun tunnelma syntyy kukista, kynttilöistä ja muutamasta rakkaasta koristeesta. Niistä yhden olen kirjonut vuosia takaperin kun lapset olivat pieniä. Siihen aikaan valvoin poikkeuksetta aamuyöhon nauttien rauhasta ja hiljaisuudesta kun lapset olivat jo yöpuulla. Monta vuotta sitä pakersin öitä myöten, välillä innostuksen laantuessa se unohtui laatikon pohjalle löytääkseni sen taas uudelleen. Tämä oli yksi kymmenistä töistä joita vuosien varrella tein, jostain syystä tämä on ainoa mikä enää minulla on jäljellä. 

Tämä toinen on vuosia sitten paikallisesta kukkakaupasta löydetty. Trendien vaihtuessa ympärillä se on päässyt esille joka vuosi. Siinä yhdistyy joulun tunnelma, värit ja henki.

Olen saanut suunnitella hiljattain kahta hyvin erilaista sisustusprojektia. Toinen on jo loppusuoralla, nopealla aikataululla ja tiukalla budjetilla toteutettu. Toinen on hyvin värikäs kokonaisuus, jota rakennetaan pikkuhiljaa. Niitä suunnitellessa satuin löytämään kotiinkin jotain uutta. Olen alkanut kaipaamaan kotiin vähän lämpöä ja väriä. Mietin tätä mattoa alunperin toisen sisustuskohteen makuuhuoneeseen. Oli kuulemma vanhanaikainen ja konservatiivinen, eli mulle just hyvä :) Jospa näistä alkaisi joulufiiliskin nousta, punainen sävy näissä on aivan ihana.

Joulun odotuksin
Sanna